Ulkosuomalaisista suurin ryhmä ovat Pohjois-Amerikassa, Yhdysvalloissa asuvat suomalaiset. Yhdysvalloissa heitä on noin 600 000. Amerikansuomalaisia on kahdenlaisia, toiset ovat pyrkineet sulautumaan kulttuuriin ja ottaneet kansalaisuuden, toiset taas ovat pitäneet kiinni suomalaisista juuristaan ja kulttuuristaan.
Nykyisin amerikansuomalaisiksi voidaan laskea vielä toisen sukupolven lapset, joiden vanhemmat ovat suomalaisia maahanmuuttajia. Sukupolvien kuluessa suomen kieli ja suomalaiset tavat kuitenkin unohtuvat, useasti monen sukupolven jälkeen suomalaisuus on vain enää nimissä. Ensimmäinen merkittävä aalto suomalaisia siirtolaisia syntyi 1860-luvulla, kun Suomesta muutti jopa 400 000 suomalaista Yhdysvaltoihin. Maahanmuuttajia Suomesta on kuitenkin muuttanut jo jopa niin aikaisin, kuin 1600-luvulla.
Amerikansuomalaiset perustivat Yhdysvaltoihin, etenkin Michiganin osavaltioihin paljon suomalaiskortteleita. Suomalaista kulttuuria ja kieltä vaalittiin, kuitenkin pikkuhiljaa kieli alkoi hiipua, kun toisen sukupolven amerikansuomalaiset alkoivat puhua enemmän englantia. Nykyiset amerikansuomalaiset ovat käytännössä amerikkalaisia. Michiganissa suomalaisuus näkyy kuitenkin yhä vahvasti, sillä monet paikkojen nimet ovat suomenkielisiä. Toinen suosittu paikka amerikansuomalaisille oli Michiganin osavaltion lisäksi suosittuja paikkoja Florida, Minnesota, Wisconsin ja Oregon.
Michigan oli metsätyöläisten luvattu maa
Miksi suomalaiset muuttivat erityisesti Michiganiin? Täytyykin muistella, millaisia ihmisiä siirtolaiset olivat. Pääasiassa siirtolaiseksi ryhtyivät metsätyöläiset, käsityöläiset ja maataloutta harjoittavat ihmiset. Michiganin osavaltio sijaitsee korkeudeltaan noin samalla korkeudella kuin Suomi, ympäristö ja maa on samanlaista. Michiganissa kukoisti metsätyö ja maatalous, tämä teki siitä oivan paikan suomalaisille siirtolaisille. Yhdysvaltojen muissa pohjoisissa osavaltioissa oli myös suuri pula kaivostyöläisistä, tämä ammattiryhmä oli myös suuressa osassa siirtolaisryntäystä Amerikkaan. Työtilanteen lisäksi yksi syy muuttaa suomesta pois oli asevelvollisuuslaki ja Venäjän sortotoimet. Yksi motivaattori oli myös parempi elintaso. Vuosina 1860-1940 Suomesta muuttikin noin 400 000 suomalaista Yhdysvaltoihin.
Amerikkaan siirtolaisina lähteneistä suomalaisista miehiä oli likimain 60 prosenttia, iältään keskimääräinen siirtolainen oli 24 vuotta vanha. Miesten osuus oli aina suuri, sillä äärimmäisestä köyhyyden takia yleensä miehet muuttivat ensin. Tehtyään tarpeeksi töitä, mies laittoi matkaan tarvittavat rahat kirjeellä Suomeen ja vaimo ja lapset tulivat perässä. Matka Amerikkaan oli pitkä ja siihen kului yleensä jopa kuukausi.
Tavallisesti matka alkoi Suomesta laivalla Englannin Hullin kaupunkiin. Hullista mentiin junalla rannikolle, josta valtamerilaivaan noustiin. Laivat kulkivat Englannin rannikon Liverpoolista yleensä New Yorkkiin tai Bostoniin. Moni suomalainen jäi New Yorkkiin, mutta silti suurin osa jatkoi syvemmälle sisämaahan tukkikämppiä ja kaivoksia kohti. Tukkikämpille ja kaivoksille syntyi suuria ja pieniä suomalaisyhteisöjä, etelään suomalaisia ei kuitenkaan muuttanut merkittävästi. Tämä pieni määrä suomalaisia muutti Floridan osavaltioon ja työskenteli palvelualan parissa.
Yhdysvalloissa siirtolaisuutta ei käytännössä koskaan rajoitettu ennen vuotta 1921. Yhdysvallat määräsivät silloin, että suomesta pääsee vain noin 4 tuhatta siirtolaista. Seuraavina vuosina siirtolaiskiintiötä jälleen pienennettiin, tämä sai yhdessä laman kanssa siirtolaisuuden tyrehtymään lähes kokonaan, ei kuitenkaan tiedetä kuinka monta laitonta siirtolaista Yhdysvaltoihin pyrki. Seuraava siirtolaispiikki tulikin vasta toisen maailmansodan jälkeen, jolloin vuosittaiset muuttomäärät olivat noin 5-15 tuhatta, tosin pääasiassa Kanadaan.
Nykyisin amerikansuomalaisuus näkyy vielä, esimerkiksi Mainen osavaltiossa on paljon amerikansuomalaisille ja heidän jälkeläisilleen suunnattuja kerhoja, joissa esimerkiksi Suomen kieltä opetellaan. Suomen kielen opiskelu on kuitenkin harvinaista etenkin kolmannen polven amerikansuomalaisilla. Kulttuurissa ja nimissä suomalaisuus on kuitenkin läsnä.