Epäsuotuisista väleistään Suomen kanssa, Venäjä on kautta aikojen ollut yksi suomalaisten siirtolaisten kohteista. Jo Ruotsin suurvallan aikana 1600-luvulla jopa 40 000 suomalaista muutti Venäjälle. Suomalaisten siirtokunta muodostui silloin Tverin kaupunkiin. Siirtokunnalla oli hyvin paljon samoja ominaisuuksia kuin Amerikansuomalaisilla.
Osa suomalaisista siirtolaisista asutti Inkerinmaata ja myöhemmin muutti kuitenkin takaisin Suomeen, myös Pietari houkutteli paljon siirtolaisia suurilla työmahdollisuuksillaan. Pietari oli 1900-luvun alussa jopa yksi suurimpia kaupunkeja, joissa puhuttiin suomea. Pääosin Pietariin muutti suomalaisia karjalasta.
Myöhemmin 1900-luvun alussa maahanmuutto Venäjälle kasvoi, mutta se oli vahvasti poliittisesti orientoitunutta. Kommunistien vainoamisen vuoksi ennen ja sisällissodan aikana, moni venäjänmielinen koki parhaaksi paeta Venäjälle. Ihmisiä, jotka muuttivat Venäjälle, oli n. 15 000, mutta oikeaa määrää on hyvin vaikea arvioida tarkasti. Monia Venäjälle pakoon muuttaneita käytettiin hyväksi ja heidät esimerkiksi ryöstettiin.
Suomalaisilla pakolaisilla ei myöskään yleensä ollut henkilöllisyystodistuksia mukana, joten useasti Venäjällä viranomaiset arvelivat heidän olevan vakoilijoita. Iso osa venäläisistä pakolaisista palautettiin Suomeen, tai he joutuivat vankileirille Siperiaan. Suomalaiset ajattelivat huonoa kohtelua vain ohimenevänä ilmiönä, kunnes 1930-luvulla Stalinin noustessa valtaa lähes kaikki siirtolaiset surmattiin. Tämä sai, ne jotka verilöylystä selvisivät, muuttamaan takaisin Suomeen. Suomessa kohtelu oli parempaa, muttei kuitenkaan hyvää, sillä isoa osaa syytettiin maanpetturuudesta.
Amerikansuomalaisia valui Neuvostoliittoon
Yksi Venäjälle ja Neuvostoliittoon muuttanut hieman harvinaisempi ryhmä oli amerikansuomalaiset. Ne Amerikkaan aiemmin muuttaneet, joiden unelma ei toteutunut Yhdysvalloissa, muuttivat myöhemmin Venäjälle eli Neuvostoliittoon toisen maailmansodan jälkeen. Yhdysvalloissa asuville tyytymättömille siirtolaisille Venäjän lokakuun vallankumous vuonna 1917 olikin kiinnostavampi aihe, kuin Suomen itsenäistyminen. Amerikansuomalaisten muuttoliikettä Venäjälle vahvisti esimerkiksi Wall Streetin pörssiromahdus ja siitä johtuvan 1930-luvun laman työttömyys.
Vuosina 1920 vuoteen 1930 asti Neuvostoliittoon muutti amerikansuomalaisia arviolta 5000. Todellisuus Neuvostoliitosta valkeni heille kuitenkin hyvin nopeasti. Amerikansuomalaiset eivät olisi muuttaneet Neuvostoliittoon, mutta heikossa taloudellisessa tilanteessa köyhät ja työttömät siirtolaiset saivat kuulla paljon propagandaa Neuvostoliiton mahdista. Joissain lähteissä on viittauksia siitä, että Neuvostojohto olisi antanut Neuvostoliittoon muuttaville siirtolaisille avustuksia esimerkiksi matkakuluihin, tästä on kuitenkin vähän todisteita.
Stalinin vainoiksi kutsuttiin 1930-luvulla Neuvostoliiton johtajan Josif Stalinin kansanmurhia. Kansanmurha tapahtui vuosina 1936-1938, jolloin vainoihin kuoli joidenkin lähteiden mukaan jopa 60 miljoonaa ihmistä. Vainoihin kuoli suurin osa Neuvostoliittoon muuttaneista suomalaisista. Kuolleita suomalaisia oli useiden lähteiden mukaan n. 25 000-30 000. Amerikansuomalaisia kuolleita taas n. 3000.
Vaikka puhdistuksen alussa suomalaisia ja suomalaissyntyisiä vangittiin, eivät siirtolaiset paenneet. Pitkään uskottiin, että vangitsemisille ja teloituksille oli jokin oikea syy. Puhdistukset kohdistuivat koko Neuvostoliiton alueella kaikkiin vähemmistökansoihin, kuten tsetseeneihin ja mongoleihin. Monia suomalaisia siirtolaisia teloitettiin myös siksi, että heillä ei ollut papereita, joten heitä luultiin yleensä agenteiksi. Paperittomuus johtui kuitenkin siitä, että siirtolaiset olivat usein paossa suomen sisällissotaa ja venäjänmielisten vainoa.
Suomalaisia ja suomalaissyntyisiä teloitettiin Petroskoin lähistöllä pääasiassa ampumalla. Teloituspaikkaan on haudattu salaa ainakin 3 776 ihmistä, teloituspaikkoja on myös monia muita. Paikoille tehtiin 90-luvun lopussa kaivauksia, joista löydettiin tuhansia luurankoja, joilla oli ampumavammoja. Petroskoin lähelle ja Krasnyi Boriin on pystytetty kaksi muistomerkkiä kunnioittamaan menehtyneiden muistoa. Yhteistyössä Venäjän sosiaalipoliittisten historian arkiston kanssa, Suomen kansalaisarkiston tutkijat aloittavat murhien tutkimisen uudelleen vuonna 2020.